Vuosi 2049. Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle on noussut muuri, joka estää laittoman maahantulon. Tämä muuri on Kiinan rakentama ja se estää Yhdysvaltain kansalaisten liikkumisen, koska heillä ei ole Kiinan sosiaalisia pisteitä.

Parikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 2069 yhden Kiinan politiikan piiriin kuuluu jo 150 valtiota. Ruoka uhkaa kuitenkin loppua. Kiina ryhtyy radikaaliin operaatioon varmistaakseen resurssien riittävyyden omalle etupiirilleen. Kiina käynnistää supertekoälyhyökkäyksen tavoitteenaan tuhota kaikki muukalaiset. Tämä tietää Amerikan ja sen liittolaisten sekä demokratian loppua.

Tämä on Amy Webbin silmin ihmiskunnan kaikkein synkin uhkakuva. Näin voi käydä, jos tekoälyn kehityksessä aivan kaikki menee pieleen. Webb esittää usein synkkiä näkemyksiä, mutta tämä on jopa hänen asteikollaan äärimmäisen synkkä näkymä.

Uhkakuva kannattaa kuitenkin nähdä yrityksenä ravistella ajattelua ja vaikuttaa kehitykseen, eikä niinkään todennäköisimpänä ennustuksena. Webb muistuttaa että ihmisillä on taipumus nähdä arkinen jokapäiväinen asia turvallisena ja harvinainen vaarallisena. Tästä syystä pidämme autoilua usein melko vaarattomana, mutta lentämistä pelkää moni. Samoin emme välttämättä huomaa sitä, kuinka tekoäly tekee koko ajan enemmän arkisia päätöksiä puolestamme ja niitä vaaroja, joita siihen liittyy. Ne ovat kuin pieniä paperin tekemiä viiltoja sormissa, joita tulee koko ajan lisää.

Kaikesta huolimatta Webb uskoo, että ihmiskunta voi rakentaa valoisan tulevaisuuden teknojättien ja tekoälyn avulla. Hänen mielestään yhdeksän teknojättiä eivät ole kertomuksen konnia, vaan mahdollinen ratkaisu.

“The Big Nine” tarkoittaa yhdeksää maailman suurinta teknojättiä, joista kuusi on amerikkalaisia ja kolme kiinalaisia. Ihmiskunnan kehityksen näkökulmasta molemmilla leireillä on omat pulmansa. Amazon, Apple, Facebook, Google, IBM ja Microsoft palvelevat ensi sijassa Wall Streetin sijoittajia. Kiinalaiset kehityksen veturit Alibaba, Baidu ja Tencent puolestaan palvelevat viime kädessä Kiinan valtiota ja kansalaisen sosiaalista valvontaa.

Webbin näkemyksen mukaan koko tekoälyn kehitystä ohjaava ajattelu pitäisi uudistaa täysin ja kääntää tukemaan ihmiskunnan kehitystä. Arkisten asioiden ja tärkeiden eettisten kysymysten ratkaiseminen on nyt luisumassa muutaman harvan teknojätin käsiin.

Webb vierastaa jossain määrin viranomaisten säätelyä ja etsii ratkaisua amerikkalaisten teknojättien ja valtiovallan liittoumasta. Esikuvaksi hän nostaa 50-luvun kilpajuoksun avaruuden valloittamiseksi. Hän toivoo mukaan myös muita valtioita, jotka haluavat rakentaa ihmiskunnan tulevaisuutta demokratian varaan. Tässä, Webbin silmin myönteisimmässä mallissa, amerikkalaiset teknojätit pystyisivät luomaan yhdessä edistystä siinä määrin, että Kiinan vaikutusvallan kasvu pysähtyisi.

Mitä ohuempi yhteinen näkemys on, sitä synkemmäksi tulevaisuus muodostuu. Teknojätit rakentavat omat suljetut ekosysteeminsä, joiden lonkerot ulottuvat syvälle kansalaisten arkeen. Amerikkalaiset asuisivat käytännössä joko Apple, Amazon tai Google -kodeissa. Kodeista tulisi mainoskeskuksia, joissa juuri sinulle räätälöityjä mainoksia ei voi välttää edes vessassa. Vuosien varrella yksilöiden valinnanvapaus kapenisi huomaamatta tavalla, jota markkinataloudessa ei ole nähty. Mikroaaltouuni voisi päättää puolestasi, mikä ruoka on kulloinkin sinulle parhaaksi. Samalla Kiina nousisi enemmän tai vähemmän maailman valtiaaksi.

Mutta mitä muuta kuin teknojättien yhteistyötä myönteinen kehitys vaatisi? Webbin mielestä yksi oleellisimpia muutoksia olisi nykyistä maltillisempi tahti tekoälyn kehityksessä. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että kehittäjien ei tarvitsisi hurmata sijoittajat joka kvartaali uusilla keksinnöillään. Eettinen keskustelu pitäisi saada aidosti mukaan kehitystyöhön. Webbin käsityksen mukaan nykyisin tekoälyä kehittävät liian pienet heimot. Ne edustavat suppeaa arvomaailmaa, joka kumpuaa harvoista huippuyliopistoista. Webb vaatii, että etiikka pitäisi tuoda osaksi kaikkia kursseja.

Webbin pohdinta on hyvin Amerikka-keskeistä. Osittain tämän voi ymmärtää sitä taustaa vasten, ettei Eurooppa ole kyennyt tuottamaan suuria teknojättejä. Webb on Yhdysvalloissa alansa rokkitähti, valovoimainen esiintyjä. Hän myös konsultoi teknojättejä, minkä toki kertoo avoimesti.

Tutkijan näkymissä itseäni askarruttaa oletus siitä, että maailmanjärjestys olisi teknojättien osalta valmis ja pysyvä. Näin ei tietenkään välttämättä ole. Erityisesti Yhdysvalloissa kilpailuviranomaiset voivat halutessaan muuttaa kilpailuasetelmia merkittävästi ja tehdä tilaa uusille haastajille. Niin ikään on ihan mahdollista, että Euroopasta nousee vielä teknojättejä.

Median tulevaisuutta Webb sivuaa kirjassaan vain ohimennen. Hän uskoo, että vuosikymmenten päästä journalismia kulutetaan pääasiassa keskustelemalla tekoälyn kanssa. Negatiivisena ilmiönä hän nostaa esiin laadukkaiden huijausten helppouden. Uutisten väärentäminen on niin helppoa, että Webb uskoo jokaisen merkittävän uutisbrändin menevän jossain vaiheessa halpaan ja julkaisevan huijauksen.

Jos kirjasta vetää jotain johtopäätöstä julkisen palvelun journalismin kannalta, niin kyllä kaikessa korostuu läpinäkyvyyden tarve. Meidän pitää pystyä kertomaan, mitä periaatteita algoritmimme ja tekoälymme noudattavat. Samalla on niin, että mitä suurempi osa esimerkiksi tekoälystä on omissa käsissämme, sitä paremmin ja luotettavammin pystymme sen toimintaa yleisölle avaamaan.

Timo Kämäräinen
Kirjoittaja on vastaava verkkotuottaja Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa

Amy Webbin kirja “The Big Nine: How the Tech Titans and Their Thinking Machines Could Warp Humanity” on julkaistu keväällä 2019. PublicAffairs, 320 sivua.