Toimittajat eivät koskaan päättäneet, että tekstijuttu on paras tapa kertoa uutinen. Se ei ollut journalistinen valinta, vaan sattumaa.

Journalismi syntyi paperille kirjoitettuna tekstinä. Kun netti astui kuvioihin, oli helpointa ja halvinta siirtää lehtijuttu sellaisenaan verkkoon. Siihen sitten oikeastaan jäätiinkin – ja nyt uutisjutut ovat rikki.

Tanskan yleisradioyhtiö DR havaitsi tuoreessa tutkimuksessaan pelottavan jykevän vedenjakajan yleisön uutiskulutuksessa: alle 40-vuotiaat käyttävät selvästi vähemmän aikaa uutisiin kuin heitä vanhemmat.

DR:n yleisötutkijoiden mukaan muutos johtuu älypuhelimista, joiden käyttö korostuu samassa ikäluokassa. Puhelimilla uutiset saavat vastaansa Facebookin, Snapchatin ja Fortniten kaltaisia jättejä, jotka käyvät armotonta kisaa käyttäjien vapaa-ajasta. Siinä kisassa uutisilla ei tällä hetkellä ole mitään jakoa.

”Mikä meitä toimittajia sitten pidättelee tässä perinteisessä kerrontamuodossa? No data.”

Jätit ovat hioneet tuotteensa puhelimen käyttöliittymän ehdoilla. Niissä sisällöt ovat helposti löydettäviä, ne on optimoitu pienelle pystysuunnassa käytettävälle näytölle ja tuovat käyttäjän sosiaalisen piirin osaksi palvelua.

Älypuhelimella passiivisiin tekstiseinämiin ei törmää oikeastaan muualla kuin sähköpostissa, e-kirjoissa ja uutisappeissa.

Mikä meitä toimittajia sitten pidättelee tässä perinteisessä kerrontamuodossa? No data.

Nettiä käyttävä yleisö haluaa edelleen uutisensa tekstimuodossa. Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin tutkimuksen mukaan enemmistö 18-29-vuotiaista lukee uutisensa mieluummin kuin katsoo tai kuuntelee niitä.

Tähän kun lisätään vielä tekstin tuottamisen edullisuus, uutisteksti vaatii vain pienen osan videotuotannon vaatimasta rahasta ja ajasta, niin lehtiartikkeliin kiinnitakertuminen voi tuntua ihan järkevältä strategialta. Sitä se varmaan olisikin, jos uutiset kiinnostaisivat yleisöä yhtä paljon kuin ennenkin. Mutta kun eivät kiinnosta.

DR:n esittelemistä laskevista käyristä voi joko katkeroitua tai nöyrtyä ja miettiä, olemmeko sittenkään oikeilla raiteilla.

Luvut osoittavat, että uutisyleisö pitää eniten lukemisesta. Tähän toimitukset vastaavat tuuttaamalla ulos niin paljon laadukkaita juttuja kuin pystyvät. Uutismaailmassa teksti tarkoittaa yleensä automaattisesti lehtiartikkelia, vaikka esimerkiksi Instagramia, Wikipediaa tai tekstitettyä videota kulutetaan myös lukemalla.

Osa Ylen yleisöistä haluaa tulevaisuudessa luultavasti kuluttaa uutisia ihan toisella tavalla kuin mihin olemme tottuneet. Ja se on hyvä. Meidän päätehtävämme on lisätä ihmisten ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Jutut ovat vain väline siihen.

Orastavia yrityksiä perinteisistä jutuista luopumiseen on alkanut ilmestyä. BBC News paketoi applikaatiossaan päivän kiinnostavimmat uutiset älypuhelinta varten räätälöityyn Videos of the day -osioon, jossa uutisia selataan tekstitettyinä pystyvideoklippeinä. Askelta pidemmällä on norjalaisen VG:n Peil -uutisappi, jossa artikkeleita ei ole lainkaan. Peil on muun muassa ottanut tiiviit bullet pointit ja emojit käyttöön kerronnassaan, eikä se ole yhtään niin huono idea kuin aluksi voisi luulla.

Yle liittyy lähiaikoina kapinaan julkaisemalla uuden formaatin, jota kutsumme tällä hetkellä mobiilitarinaksi. Se on pieni, mutta tärkeä askel kohti tekstijuttujen jälkeistä journalismia.

Kirjoittaja on Yle News Labin toimittaja, jonka tärkein tavoite on romuttaa nykyiset uutiset ja rakentaa palasista jotain ihan uutta.