Hero
Kuva: Teemu Kiviniemi
Author
Jarno Koponen
10.01.2019
Ei ennustuksia, vaan tekoja: tekoälystä totta ihmiskeskeisesti
Tänä vuonna elämykset siirtyvät lukitusnäytölle ja tekoälypuheeseen tulee järkeä, kirjoittaa Jarno M. Koponen, Head of AI and Personalization.

Ohessa huomioitani vuoden 2019 tärkeistä kehitystrendeistä, jotka vaikuttavat keskeisesti myös meidän kehitystyömme painotuksiin:

Mobiili- ja älykäyttöliittymät

Lukitusnäytöstä tulee algoritmisesti filtteröity tieto- ja elämysvirta, joka korvaa enenevässä määrin appien sisäiset news feedit. Koska toiminnallisuudet ja elämyksellisyys siirtyvät lukitusnäytön ilmoituksiin, appeja ei tarvitse enää avata niin paljon.

Palveluille on entistä tärkeämpää, että ne voivat tarjota henkilökohtaisen aikaa säästävän kokemuksen suoraan lukitusnäytöllä (kuten esimerkiksi kehittämämme älykäs Voitto-uutisassistentti osoittaa) tai käyttäjän kannalta häntä parhaiten palvelevassa laitteessa, kuten esim. älykaiuttimessa. Älykkäiden järjestelmien ja laitteiden oma-aloitteisesta toiminnasta (esim. kohdennetut ilmoitukset) tulee entistä arkipäiväisempää ja samalla “hiljaisen ajan” merkitys korostuu.

Tekoäly ja koneoppiminen

Hiljalleen siirrytään ylikuumentuneesta “hypestä” pragmaattiseen tuotteistamiseen ja käytännön konkretiaan myös kuluttajapalveluissa, toivon mukaan myös Suomessa (ja uutismediakentälläkin).

Keskustelu alkaa järkeistymään: on tärkeää, että huomio kiinnitetään ihmiskeskeisesti todelliseen asiakashyötyyn. Käyttökokemuksen, sisällön ja “älyn” yhdistämisen ymmärtämisestä tulee kilpailuetu, ja monialaisten tiimien merkitys korostuu kehitystyössä. Samalla enää ei riitä, että tekoälyä tai algoritmeja selitetään tekno-rationaalisesti. Tekoälystä on tullut itsessään monimuotoinen tarina ja siksi on tärkeää ymmärtää, kuinka ihmiset kokevat sen käytännön sovellukset.

Kohti ihmiskeskeisempiä algoritmeja

Digi- ja reaalitodellisuuden yhdistyessä siirrytään reaktiivisesta tekemisestä ja käyttäytymisestä reflektiivisempään ajatteluun. Ensinnäkin, miten voimme hahmottaa ja analysoida paremmin algoritmisten digiympäristöjen vaikutuksia meidän jokapäiväiseen elämäämme, arkisista rutiineista elämää tai yhteiskuntaa isosti mullistaviin päätöksiin (esim. äänestyskäyttäytyminen). Toiseksi, kuinka ymmärrämme omaa käytöstämme näissä ympäristöissä: miten oma käytös ja viestintä esim. somepalveluissa vaikuttaa minuun, kanssaihmisiini ja ympäröivään maailmaan.

Reflektiivisen ajattelun avuksi tarvitaan uusia menetelmiä ja työkaluja, eräänlaisia algoritmisia suojelusenkeleitä, jotka pystyvät näyttämään meille jos meitä yritetään manipuloida esim. valeuutisten avulla, ruutuaika uhkaa terveyttämme tai jos vihapuheella hyökätään yksilöä tai ihmisryhmää vastaan.

Jatketaan keskustelua. Pingaa minua vaikka Twitterissä tai LinkedInissä.