Venäjä väitti helmikuussa 2022 vetävänsä joukkoja pois Ukrainan rajalta, mutta avaruusteknologiayhtiö Maxarin julkaisemien satelliittikuvien mukaan rajan läheisyydessä näkyi edelleen merkittävää sotilaallista toimintaa. Hieman yli viikkoa myöhemmin Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan. Lähes välittömästi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov esitti, ettei Venäjä iske siviilikohteisiin. Satelliittikuvissa näkyi tuhoutuneita asuinrakennuksia eri puolilta Ukrainaa.

Satelliittikuvien käyttö on yleistynyt journalistisena menetelmänä esimerkiksi sotatilanteissa tai luonnonkatastrofeissa. Paikan päältä raportointi on usein konfliktialueella vaikeaa tai mahdotonta, esimerkiksi siksi että toimittajien alueelle pääsyä rajoitetaan. Juuri silloin tarve luotettavalle tiedolle on kuitenkin kaikkein suurin, ja satelliittikuvien lisääntynyt saatavuus tarjoaa edes osittaisen mahdollisuuden ymmärtää, mitä paikan päällä tapahtuu.

Avaruudesta käsin tallennetut kuvat voivat tarjota tietoa esimerkiksi oman rajamme tuntumassa tapahtuvasta liikehdinnästä. Tiettyjen asioiden, kuten sotilaallisten rakennusten ja kulkuneuvojen tunnistamiseen tarvitaan kuitenkin aiheeseen perehtyneen henkilön asiantuntemusta. Epätarkasta kuvasta tehtyihin johtopäätöksiin täytyy suhtautua riittävällä kriittisyydellä. Lisäksi usein on tarpeellista varmistaa pitkän etäisyyden takaa otetuista kuvista tehdyt havainnot myös muilla menetelmillä - esimerkiksi lähikuvilla ja/tai silminnäkijähaastatteluilla.

Useimmat mediassa näkyvät satelliittikuvat ovat niin kutsuttuja tosivärikuvia, eli käytännössä samanlaisia valokuvia kuin tavallisilla kameroillakin otetaan, mutta ne on kuvattu todella kaukaa hyvin tarkalla kameralla. Satelliittien sensoreilla kuvataan kuitenkin myös muunlaisia kuvia, kuten infrapunakuvia, sekä satelliitista itsestään lähetettyihin radioaaltoihin perustuvia SAR-tutkakuvia. Erilaisten sensorien kautta tarkasteltuna maailma näyttäytyy erilaisena, ja erilaiset kuvatyypit tuovat näkyville asioita ja ilmiöitä, jotka perinteisissä valokuvissa saattavat jäädä näkymättömiin.

Yövalaistus kertoo ihmisen toiminnasta

Keväällä 2022 Ukraina pimeni. CNN näytti artikkelissaan, kuinka 25 helmikuuta Ukrainan kaupunkien valot tuikkivat heikkoina verrattuna saman vuoden tammikuuhun. Ainakin Lvivissä ihmisiä oli ohjeistettu sammuttamaan valot oman turvallisuutensa vuoksi. Venäjän joukkojen valon käyttö taas ei ollut yhtä kurinalaista, koska CNN:n yövalaistuskuvassa säkenöi uusia kirkkaita valoja Kiovan lähellä alueella, jossa venäläiset valmistautuivat hyökkäämään Kiovaan.

Nykyihmiset ovat tottuneet siihen, että elämää voi jatkaa normaalisti myös auringonlaskun jälkeen, koska sähkövaloa on saatavilla. Mitä suurempi kaupunki, sen kirkkaampana se yleensä säihkyy öiseen aikaan. Valaistuksen määrä toimii myös taloudellisen aktiivisuuden indikaattorina. Kaksi kymmenen vuoden välein otettua yövalaistuskuvaa Intiasta näyttävät konkreettisen muutoksen valaistuksen kirkkaudessa. Samaan aikaan, vuodesta 2013 vuoteen 2022, Intian talous on kasvanut keskimäärin 5.8% jokaisena vuotena.

Hieman toisaalla Pohjois-Koreassa valot ovat samalla aikavälillä pysyneet himmeinä.

Yövalaistuksen määrää voi analysoida myös numeerisesti, esimerkiksi laskemalla tiettyä paikkaa koskevalle kuvalle pikseleiden valaistuksen keskiarvon. Kun samasta kohteesta on saatavilla kuvien aikasarja, sen avulla voi seurata kuinka valaistuksen määrä on kehittynyt vuosien varrella.

Esimerkiksi Ukrainan kaupungissa Mariupolissa voidaan numeerisen aikasarjan avulla havaita, että valaistuksen määrä on vähentynyt Venäjän hyökkäyksen jälkeen ja myös jäänyt aikaisempaa matalammalle tasolle. Alla olevasta kuvasta huomaa, että maalis- ja huhtikuussa 2022 valaistustaso on käytännössä romahtanut verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Kun aikaisemmin öisin pimeäksi jääneelle alueelle saapuu uusia valoja, todennäköisesti se johtuu jostain ihmisen toiminnasta. Siksi tietyissä paikoissa valaistusta on kiinnostavaa seurata, koska se saattaa kertoa siitä, kuinka aktiivisessa käytössä kyseinen alue on. Toisaalta valaistuksen vähentyminen voi olla merkki alueen hylkäämisestä.

Tulipalot seuraavat taisteluja

Yövalaistuskuvaa kerätään sensorilla, joka tallentaa näkyvän valon lisäksi infrapunasäteilyä. Samanlaisella sensorilla saadaan tietoa myös toisesta ilmiöstä, joka tuottaa lämpösäteilyä: tulipaloista.

Tulipalodatallakin on useita journalistisia käyttötarkoituksia, ehkä ilmiselvimpänä maastopalojen seuraaminen. Nasan FIRMS-sivu näyttää Yhdysvaltojen ja Kanadan osalta lähes reaaliaikaista tietoa satelliittisensoreilla ja kuvanprosessointialgoritmeilla havaituista lämpöpoikkeamista. Koko maailmasta tietoa esitetään kolmen tunnin viiveellä.

Suurin osa FIRMS-työkalulla havaituista lämpöpoikkeamista on kasvillisuuspaloja. Ukrainan sotaa seuraavassa sosiaalisen median OSINT-yhteisössä on kuitenkin huomattu, että FIRMS-havainnoilla näyttäisi olevan yhteys myös sodan etulinjan tapahtumiin.

Sotatoimista aiheutuu esimerkiksi lämpöenergiaa vapauttavia räjähdyksiä ja tulipaloja, jotka saattavat näkyä muiden lämpöpoikkeamien joukossa. Dataa tulkitessa täytyy ottaa huomioon, ettei se kerro, onko kyseessä nimenomaan sotatoimiin liittyvä tulipalo. Kyseessä voi olla myös jokin muu palo tai vaikkapa jokin korkeita lämpötiloja tuottava teollinen tai maatalousprosessi. Esimerkiksi Ukrainan karttaa tarkkaillessa silmiin osuu kuitenkin selkeitä palokeskittymiä, joista ainakin osa vaikuttaisi seuraavan hyökkäyslinjaa.

Yllä Kiovan lähialueiden karttakuvassa näkyvät kootusti FIRMS-algoritmin havaitsemat palot Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisen viiden päivän ajalta. Havaintoja esiintyy esimerkiksi Irpinin, Borodjankan, Ivankivin ja Tšernihivin alueilla. Näistä neljästä alueesta jokaisessa raportoitiin jo sodan alkupäivien aikana iskuja tai taisteluja.

Kuten kaikki algoritmit, tämäkään ei ole täydellinen. Ei ole taetta, että kaikki palot näkyvät datassa, eikä data kerro lämpöpoikkeaman syytä. Kun epävarmuustekijät huomioidaan oikein ja havaintoja tuetaan myös muilla lähteillä, FIRMS-data tarjoaa silti yhdenlaisen tallenteen siitä, miten sota etenee ja missä sen tuhot ilmenevät.

Asiantuntija-arviot läpivalaisuun omalla tiedonhankinnalla

Satelliittikuvat tarjoavat journalistiseen työhön mahdollisuuksia, joista suurta osaa ei todennäköisesti vielä hyödynnetä. Juuri tällä hetkellä tapahtuvien asioiden, kuten kaluston liikkeiden tai viimeaikaisten ohjusiskujen näkyväksi tuominen on yksi tapa käyttää tätä arvokasta tiedon lähdettä. Lisäksi satelliittikuvat tarjoavat linssin, jonka kautta voi tarkastella myös hitaampia ja pidemmällä aikavälillä tapahtuvia muutoksia.

Akateemisessa maailmassa satelliittidatan avulla on muun muassa arvioitu sodan vaikutusten laajuutta Ukrainan maanviljelylle. Tätä kysymystä voi lähestyä esimerkiksi tarkastelemalla satelliittikuvista lasketun kasvillisuusindeksin muutoksia. Tällaisen lähestymistavan sovellusmahdollisuudet eivät rajoitu sotajournalismiin, vaan voivat olla osa vaikkapa talouteen tai ilmastonmuutokseen liittyvää seurantaa. Satelliittien avulla voi seurata myös ilmansaasteita: esimerkiksi Sentinel-5P-satelliitti mittaa useiden eri kaasujen, kuten otsonin, typpidioksidin, rikkidioksidin ja metaanin pitoisuuksia ilmakehässä.

Kuva-analyysin tueksi voidaan hankkia sopivaa aihepiirin osaamista ja vaikkapa silminnäkijähavaintoja ja muista lähteistä kerättyä dataa. Parhaassa tapauksessa kaukokartoitus tukee sellaista toimitusten omaa tiedonhankintaa, jolla päästään asiantuntijalausuntojen taakse ja lähemmäs itse uutisen aiheena olevaa ilmiötä. Näyttämään, eikä vain toistamaan asiantuntijoiden kertomaa.

Kirjoittaja työskentelee News Labissa journalistisena datatieteilijänä. Tätä kirjoitusta varten tehdyt analyysit on toteutettu Google Earth Enginen satelliittikuvakokoelmien ja koodaustyökalun avulla.